Mikä Tötä?

Töölön Tähystäjät (Tötä) on vuonna 1931 perustettu helsinkiläinen tyttölippukunta, jolla on partiotoimintaa Taka-Töölössä ja Länsi-Pasilassa. Tötäläiset tunnistaa keltaisista tummansinisin nauhoin somistetuista partiohuiveista, keltaisista polvisukista sekä reippaasta tötämäisestä asenteesta.


Suomen Partiolaiset: Partio on elämää ja seikkailua.

Lippukunnan vanhat kotisivut löydät tästä.

Tervetuloa Tötään!

Partio on monipuolinen ja edullinen harrastus, joka tarjoaa jokaiselle jotakin: uusia kavereita, unohtumattomia elämyksiä sekä monenlaisia hyödyllisiä taitoja ja eväitä elämään. Viikottaisissa kokouksissa mm. leikitään, pohditaan, askarrellaan, tehdään taitomerkkejä ja puuhaillaan yhdessä monenlaista muutakin mukavaa. Viikkotoiminnan lisäksi lippukuntamme järjestää mm. ryhmien omia retkiä, syys- ja kevätretken sekä kesäleirin.

Töölön Tähystäjissä aloittaa syksyllä uusi ” lauma”, eli sudenpentujen ryhmä, joka on tarkoitettu 7-8 vuotiaille. Uusilla partiolaisilla on nyt mahdollisuus hakeutua mukaan ryhmän toimintaan. Myös muissa ryhmissä on tilaa, joten ole rohkeasti yhteydessä, jos lippukunnan toiminta kiinnostaa!

Partiokauden aloitustapahtuma järjestetään 27.8 Laakson ratsastuskentällä (Aurooranportti 4) klo 18. Sekä uudet että vanhat Tötäläiset ovat lämpimästi tervetulleita tutustumaan lippukuntaamme ja nauttimaan menosta ja meiningistä! Mukaan voi ottaa istuinalustan, säänkestävät vaatteet ja oman mukin.

Mukaan uuteen ryhmään pääsee laittamalla viestiä osoitteeseen tahystajat@gmail.com . Kauden avajaisiin olisi suotavaa ilmoittautua samaan osoitteeseen, mutta mukaan tapahtumaan voi tulla myös ilman ennakkovaroitusta.

Tavataan syksyllä!
Tötäläiset

Yhteiset joulujuhlat 9.12

Partiovuosi lähenee loppuaan ja niinpä 9.12 vietettiin perinteistä partion joulujuhlaa. Temppeliaukion kirkon aula täyttyi partiolaisista klo 10 ja vilinä oli melkoinen. Paikalla oli partiolaisia Helsingin Erämajavista, Hespartosta, Töölön Sinisistä, Ilvesveikoista, Siniritareista ja tietenkin Töölön Tähystäjistä. Liput tuotiin komeassa jonossa sisälle urkumusiikin soitossa. Kirkon penkit olivat täynnänsä vanhempia ja läheisiä sekä tietysti muuta kirkkokansaa. Pisimmän matkan kirkkovieraat olivat tulleet papin mukaan Koreasta saakka.

Raamatuntekstien lukijat ja kolehdinkantajat olivat meidän Tähystäjiä, kiitokset siitä tarpojille! Raamatuntekstissä pohdittiin ilmastonmuutosta ja sehän sopii loistavasti yhteen sen kanssa, mitä partiolupauksessa luvataan alusta saakka, noudattaa partiolaisen ihanteita: rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä. Tärkeiden asioiden äärellä ollaan siis.

Lupausta oli antamassa suuri määrä sudenpentuja ja myös yksi Töölön Tähystäjä seisoi rivin jatkona. Allekirjoittanut oli ottamassa tätä lupausta vastaan esilukijan ohella. Seikkalijalupauksen antajia oli kolme, esilukijana toimi Siniritareiden lippukunnanjohtaja Kalle Majamaa. Teimme varmasti jollain lailla historiaa, tietääkseni ensimmäistä kertaa Siniritareiden historian aikana lupaus annettiin katseohjattavalla tietokoneella koneääntä käyttäen. Onnittelut kaikille partiolupauksen antaneille!
Joulukirkko päättyi tuttuun tapaan virteen ”Maa on niin kaunis” ja liput kannettiin ulos Finlandia-hymnin saatellessa partiolaiset joulujuhliin ja muun kirkkoväen kirkkokahville.

Joulujuhlat alkoivat Partioasemalla klo 12 yhteisellä leikillä ”Metsämökin ikkuna”. Juhlassa jaettiin niin kunniamerkkejä kuin huomionosoituksiakin.

Sudenpennut saivat ainakin Varainhankinta-jäljen ja Leirikokki-jäljen. Pallokalat esittelivät oppimiaan taitoja suorittamastaan Esiintyjä-jäljestä ja Luovuus-tarposta lyhyen sketsin muodossa. Merkit näistä otetaan vastaan vasta ensi keväällä kun on harjoiteltu esiintymistä vielä hiukan (niin hyvin kuin lavasuoritus menikin). Johtajistokaan ei jäänyt aivan palkinnoitta, tänä vuonna palkittiin Vilma kalenterikamppanjan hoidosta sekä Reetta siitä, miten hyvin langat pysyvät ohjelmajohtajalla käsissä.
Ilvesveikkojen kolkkapojat antoivat lupauksen. Aktiivisin ryhmä tänä vuonna Ilvesveikoissa on ollut Karhu, joka vastaanotti laatan kiulun kylkeen. Sillä on hyvä lyödä löylyä muidenkin partioinnostuksen kiukaalle.
Karhu saa myös Valokuvaus-merkin kunhan ne vauhdikkaan Escape-room pelin häviämisen tuloksena uudelleen löytyvät.
Joulutontut toivat tänä vuonna pikkulahjat kaikille pienille ja vähän suuremmillekin partiolaisille. Mukana oli selvästi ollut joku jouluvaloista pitävä tonttu, koska niitä oli kuulemma erään tarkkasilmäisen Ilvesveikon mukaan tontunkontissa ”tosi monet”.
Lopuksi söimme tunteella ja taidolla keitettyä joulupuuroa. Tarjolla oli myös mehua ja kahvia. Kiitos Kara ja keittiötontut!

Näillä sanoilla hyvää joulua ja onnea partiovuodelle 2019!

Kirjoittanut Janica

Me ollaan Rastaat

Moi!

Me ollaan toisen vuoden seikkailijaryhmä Rastaat. Me kokoustetaan aina tiistaisin meidän ryhmäläisten ja johtajan Iriksen kanssa.

Parasta meidän ryhmässä on…

Parasta meidän ryhmässä on kivat tyypit. Meillä on aina hauskaa kokouksissa! Myös Iris on kiva johtaja.

Mikä on parasta partiossa?

Parasta partiossa on retket ja leikit. On kivaa leikkiä sisällä ja ulkona. Paras leikki on kakka kurkkaa nurkan takaa.  Parasta on myös kaverit ja kaikki meidän ryhmän tyypit. Teemakokoukset, kuten leipomiskokoukset (joita pitäisi olla enemmän), kakkukisat, pääsiäismunakokoukset on myös kivoja.

Mikä on tyhmintä partiossa?

Siivouskokoukset! Tiskaaminen on tylsää. Ei ole kivaa, kun joudutaan tekemään jotain muuta kun leikkimään. Tyhmää on myös tylsät asiat, kuten kartan lukeminen. Iris on myös välillä hajamielinen ja hölmö johtaja.

Mitä toiveita meillä on tuleviin kokouksiin

Halloweenina pukeuduttaisiin ja pidettäisiin nyyttärit. Picnicille voitaisiin myös mennä useammin. Voitaisiin pitää muffininkoristelukisat ja kakkukisat.  Pidemmät kokoukset olisivat myös siisti juttu.

Parhaat partiomuistomme:

Tuuli : Eka retkeni. Oli hauskaa käydä huusissa, ei kuitenkaan ollut kivaa tyhjentää sitä huussia. Iltanuotio oli makea.

Alva: Se meidän oma retki. Oli kiva leikkiä leikkiä, saunoa ja olla iltanuotiolla. Yöunet jäivät vähän lyhyiksi.

Aada: Kivointa on ollut kohtaaminen korkeasaaressa, kakkukisat, kauden avajaiset ja -päättäjäiset.

Varpu: Parasta on ettei partiossa ei ole poikia.

Kia: Parhaita partiomuistojani ovat oman retken lisäksi se kakkujuttu, eka partiokoukous ja meidän picnic.

Fiia: Se kun leivottiin hirveästi pipareita ja myytiin niitä! ja kakkusat.

Ella: Oma retki oli muuten tosi kiva, mutta jalat jäätyivät, kun juoksi kylmällä jäällä. Parasta on myös näytelmien tekeminen

Vapaa sana johtajasta

  • Iris ei saa mitään ajoissa tehtyä.
  • Iris käyttää välillä kännykkää kokouksissa, mutta ei punnerra.
  • Iris ei anna meidän päättää mitä tehdään kokouksessa.
  • Iris touksuu hyvältä ( mun mummolta).
  • Iriksellä on hienoja vaatteita.
  • Iris ei kerro meille kuka se mysteeripoika oli, jonka kanssa nähtiin se kahvilassa.
  • Iris ei anna suklaata.

 

Kivaa syksyä! 

T. Tuuli, Alva, Aada, Kia, Varpu, Fia, Ella & Iris

Meillä oli Kliffaa

Viikkotoiminta on jo paria viikkoa sitten aloitettu ja syysretki on laitettu suunnitteille. Tässä vaiheessa syksyä onkin hyvä vilkaista taaksepäin kesään ja pääkaupunkiseudun partiolaisten suurleiriin.

Kliffa oli varmasti monen partiolaisen odotetuin kohokohta kesässä, eikä suotta. Suurleirillä kun pääsee kokemaan kaikkea muutakin kuin suunnistusta, tulen tekoa ja vuolemista. Leirillä eri ikäkausilla oli vähän eri ohjelmaa. Osa pääsi tutustumaan kiipeilyseinään ja mutapainimaan. Toiset taas pääsivät vesiliukumäkeen ja escape roomiin. Jokaiselle on löytynyt varmasti jotain mieleenpainuvaa ja kokemuksellista.

Leirillä järjestetyissä iltaohjelmissa pääsimme seuraamaan, jo ennen leiriä alkanutta Aavan ja Aarnin tarinaa ja saattoipa heihin törmätä myös omassa savussa pyörimässä ja tervehtimässsä leiriläisiä. Myös kylämme hahmo City-kani nähtiin kylän yhteisessä illassa ystävänsä Siilin kanssa.

Töölöntähystäjät viettivät viikon Ilvesveikkojen, Brysselin tuulihaukkojen, Helsingin Erämajavien, Kalasataman fisujen, Siniritarien sekä Ruotsista saapuneiden kansainvälisten vieraiden kanssa samassa leirilippukunnassa. Leirillä moni tutustuikin uusiin ihmisiin ja loi uusia ystävyyssuhteita.

Kliffa kuva 2
Leirillä kylvettiin auringonpaisteessa ja järvivedessä

Leiri täyttyi nopeasti riippumatoista. Jo ennen kuin telttoja oli saatu pystyyn olivat ensimmäiset riippumatot kiinnitetty puihin. Teltat silti pystytettiin, vaikka usea nukkui mieluummin taivasalla. Vilustumista ei onneksi tarvinut pelätä korkeiden yö lämpötilojen  ansiosta. Yöt olivatkin otolliset myös kirkkaan taivaan suhteen. Moni pääsikin ihailemaan tähtiä ja kuuta. Päivän kolmenkymmenen asteen lämpö ja hiekkateiden pöly sai illalla myös unen maittamaan, vaikka samoaja ikäisille järjestettyyn iltaohjelmaan pääsy olisi kiinnostanutkin monia nuorempiakin.

Lämpö osasi yllättää monet leiriläiset ja juomapulloja pitikin täyttää monta kertaa päivässä. Myös vesilaaksojen ohjelmat tuntuivat vetävän puoleensa. Uimaan oli välillä vaikea päästä suuren ihmismassan takia, mutta sinnekkin löysivät leiriläiset onneksi tiensä. Vesilaaksojen ohjelmaan pääseminen oli myös odotettua.

Leiribaanan päähän oli rakennettu sankarilaakso, jossa pääsi kokeilemaan seinäkiipeilyä, vaijeriliukua ja paljon muuta kiinnostavaa. Kiipeilyseinä herätti paljon huomiota, myös laakson ulkopuolella leiribaanalla ja torilla, minne se näkyi leirin korkeimpana rakennelmana.

Vierailupäivää kohden leiriin kohosi monia hienoja leiriportteja, joita lippukunnat rakenelivat. Korkeimmissa oli useampi kerros, joissa pystyi oleskelemaan. Puiset riu’ut olivatkin kovassa käytössä ja myös meidän savussamme oli isketty maahan porttia esittämään muutama kyltti.

Kliffa kuva 4
Tarpojat pääsivät kokeilemaan maasto twisteriä 24H:ssa

Nuorimpien leiriläisten lähdetty, alkoi leiriin jääneillä 24h. Kilpailu oli järjestetty kylien välisesti. Leiriläiset kulkivat lähialueella suunnistaen ja keräten valuuttana toiminutta fyffeä, sekä pisteitä ja tasonauhoja. Yö vietettiin areenalla leirialueella katsellen elokuvaa, saunoen, kylpien ja osa myös nukkuen. Seuraavana päivänä jatkettiin vielä vauhdilla.

24H:ssa pääsi kokeilemaan taitoja, joita ei joka päivä tarvitsekaan. Eräällä rastilla kirnuttiin voita ja toisella haravoitiin maastoa katseilla etsien sinne kuulumattomia tavaroita. Myös vesistön ylitystä ja argumentointia päästiin harjoittelemaan. Vaikka Kanilaiset eivät aivan voittaneet oli 24H hieno ja antoisa kokemus.

Kliffa kuva1
Leirillä kirnuttiin itse voita

Jälkeenpäin 24H: ta onkin kehuttu samoin kuin ohjelmalaaksoja. Myös leirin ruokaa on kehuttu jälkeenpäin paljon. Varsinkin erityisruokavalio keittiö oli tällä kertaa onnistuttu järjestämään erittäin hyvin.

Augusta. Kiitos viimeisestä kuvasta Suskille Helsingin erämajavista.

Toiveiden kevätretki

Täällä taas! Tööttäyksen uusin postaus on taas suureksi iloksenne ilmestynyt. Tällä kertaa aiheena on viime viikonlopun, 9.-11.3, kevätretki Toive. Nimensä mukaisesti retken toteututuksessa kuunneltiin osallistujien toiveita, mikä näkyi mm. ohjelmassa ja ruokalistassa.

Molemmilla lippukunnilla oli retkellä kelpo edustus

Retki alkoi rattoisasti bussimatkalla ruuhkabussilla kauniin talviseen Veikkolaan. Kevyt kävelymatka vei seikkailijat ja sitä vanhemmat viettämään ensimmäistä iltaa. Illan aikana ruokailtiin sekä pystytettiin särmä puolijoukkueteltta. Teltta pystyttettiin Ilvesveikkojen kiintolaavun läheisyyteen metsään ja tarpojat ja samoajat pääsivät aloittamaan retken itse leirialueen ulkopuolella, koska ”niin tehtiin silloin kun minä olin nuori”. Samoajat pääsivät harjoittelemaan ” kädet taskussa johtamista” , mikä ei loppujen lopuksi ollutkaan niin mukavaa. Tuntui kamalalta seisoa vieressä, kun ei saanut itse tarttua toimeen.

Talvinen kämppäympäristö suosi hyvillä säillä

Illan eeppisin ohjelma oli kuitenkin ämpäriepisodi. Priima samoajaohjelma muodostui ämpärin kalastamisesta kaivosta jäisellä vetosolmulla. Jäätyneen metalliämpärin kahva nimittäin irtosi, kun ämpäri heitettiin myöskin jäätyneeseen kaivoon. 40 minuuttia siihen meni, mutta ämpäri saatiin kuin saatiinkin takaisin ylös.

Samoajat pääsivät toteuttamaan ongelmanratkaisua

Ensimmäisen yön kipinävuorot sujuivat moitteettomasti ja yö olikin lämmin ja levollinen. Uuteen aamun herättiin muumiherätyksen saattelemana. Kyseinen herätys tuskin oli kenenkään erityisellä toivelistalla.

Lauantaina teltta purettiin ja pystytettiin uudestaan, tällä kertaa leirin piiriin. Myös lippukuntien sudenpennut ja kolkat saapuivat retkelle. Lapsia oli poikkeuksellisen paljon eli 24 kappaletta! ( Myös kaikki 24 palautuivat takaisin Helsinkiin, kukaan ei jäänyt metsään.) Saapuvien lasten loppumaton jono toivotettiin tervetulleeksi häkeltyineinä.

Sudarien ohjelmaan kuului ruokailua sekä tarpojien vetämää ohjelmaa. Sudarien Harry Potter -seikkailussa harjoiteltiin solmuja, suunnistusta ja aarteen etsintää. He pääsivät myös kokeilemaan kiehisten tekoa ja ea-taitoja. Illan päätteeksi päästiin nukkumaan lippukuntien kämppiin. Simolampeen hakattiin myös lasten ja kokeneempien partiolaisten voimin hyinen avanto päivän aikana.

Retken vanhempi osasto koki toisen yön aikana hieman epätasaisempaa lämmitystä teltassa:  kamina pääsi sammumaan muutamia kertoja. Tuli saatiin kuitenkin syttymään uudestaan samoaja sankareiden avulla. Summa summarum kaikkien kylmänsietokyky kehittyi ja kaikki saivat lisää kokemusta kipinämikkona olemisesta. Myös seikkailijat olivat ensimmäistä kertaa kipinässä, tähän nähden hieno suoritus!

Hieman uupunut samoaja

Virkeämpi samoaja

Sunnuntaipäivä kului leiriä pakatessaa ja siivotessa. Viimeinen ruoka nautittiin tuttuun tapaan Ilvesveikkolan ikkunasta keittiön nakkikioskilta. Kotiin palattiin samaa reittiä bussilla. Uupuneina, mutta iloisina partiolaiset palasivat Rautatieaseman Palloukkojen alle.

Leirin suloisimmat lapaset

Aamuinen nuotio

Haluamme nostaa hattua retkenjohtaja Reetalle, joka oli oikea toiveiden täyttymys! Vasta hiljattain TöTään liittynyt Reetta hoiti homman kotiin mitallin arvoisesti. Retkenjohtaja jaksoi suunnitella ja nakittaa, järjestää siistiä ohjelmaa kaikille ikäkausille ja kaiken lisäksi vielä tsempata ja kysellä kuulumisia. Myös retken teema oli meistä mainio. Kiitos myös kaikille muille johtajille, keittiölle ja Ive ”jäbille”.

Retkenjohtaja jätskibaarin antimien kera

Haikeasti retkeä muistellen mukavaa viikon alkua toivottavat

Augusta, Iris & Kata

 

Ps. Ryhmille vielä muistutus lähenevästä kakkukisasta. Päivämäärä on 8.4. ja aiheena monikulttuurisuus.

Valokeilassa Pallokalat

Netti Tööttäys tähtää mahdollisimman monipuoliseen sisältöön. Yksi osa tätä ovat lippukunnan vartioiden kirjoittamat jutut. Nyt hyvät lukijat pääsette tutustumaan Pasilassa toimivaan Pallokalat-vartioon, joka on merkki suoritukseksi kirjoittanut aivan oman jutun itsestään.

 

Partio vartio Pallokalat

Hei, me olemme Pallokalat. Ryhmämme kokoontuu Pasilassa tiistaisin. Pallokaloihin kuuluu kolme seikkailijaa ja kaksi sudenpentua sekä kaksi johtajaa. Meillä on päiväkirja, johon kirjoitamme, mitä kokouksissa ja retkillä on tapahtunut. Kokouksen alussa leikimme jotain hauskaa ja sen jälkeen meillä on kiinnostavaa ohjelmaa. Kiinnostavaa ohjelmaa ovat muun muassa olleet trangian kokoaminen ja purkaminen, karttamerkkien harjoittelu ja umpin/vinskin leikkiminen. Kivointa ja parasta partiossa ovat ystävät, retket, leikit, leirit ja merkkien saaminen. Oleme saaneet monenlaisia merkkejä kuten tonttumerkkejä, tapaturmamerkkejä, ilmansuuntamerkkejä, retkimerkit ja partioperinnemerkin. Meillä on myös tapana jakaa aktiivisuuspalkintoja, esimerkiksi pelikortit, sille joka on ansainnut sellaisen. Kauden viimeisen kokouksen ohjelmaan kuuluu nyyttärit. Kokouksissamme ei saa käyttää puhelinta, ellei saa erikoislupaa johtajalta, koska se häiritsee, eikä silloin keskity olennaiseen. Lopetamme kokouksen iltahartauteen ja sisaruspiiriin.