Partiovuosi lähenee loppuaan ja niinpä 9.12 vietettiin perinteistä partion joulujuhlaa. Temppeliaukion kirkon aula täyttyi partiolaisista klo 10 ja vilinä oli melkoinen. Paikalla oli partiolaisia Helsingin Erämajavista, Hespartosta, Töölön Sinisistä, Ilvesveikoista, Siniritareista ja tietenkin Töölön Tähystäjistä. Liput tuotiin komeassa jonossa sisälle urkumusiikin soitossa. Kirkon penkit olivat täynnänsä vanhempia ja läheisiä sekä tietysti muuta kirkkokansaa. Pisimmän matkan kirkkovieraat olivat tulleet papin mukaan Koreasta saakka.
Raamatuntekstien lukijat ja kolehdinkantajat olivat meidän Tähystäjiä, kiitokset siitä tarpojille! Raamatuntekstissä pohdittiin ilmastonmuutosta ja sehän sopii loistavasti yhteen sen kanssa, mitä partiolupauksessa luvataan alusta saakka, noudattaa partiolaisen ihanteita: rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä. Tärkeiden asioiden äärellä ollaan siis.
Lupausta oli antamassa suuri määrä sudenpentuja ja myös yksi Töölön Tähystäjä seisoi rivin jatkona. Allekirjoittanut oli ottamassa tätä lupausta vastaan esilukijan ohella. Seikkalijalupauksen antajia oli kolme, esilukijana toimi Siniritareiden lippukunnanjohtaja Kalle Majamaa. Teimme varmasti jollain lailla historiaa, tietääkseni ensimmäistä kertaa Siniritareiden historian aikana lupaus annettiin katseohjattavalla tietokoneella koneääntä käyttäen. Onnittelut kaikille partiolupauksen antaneille!
Joulukirkko päättyi tuttuun tapaan virteen ”Maa on niin kaunis” ja liput kannettiin ulos Finlandia-hymnin saatellessa partiolaiset joulujuhliin ja muun kirkkoväen kirkkokahville.
Joulujuhlat alkoivat Partioasemalla klo 12 yhteisellä leikillä ”Metsämökin ikkuna”. Juhlassa jaettiin niin kunniamerkkejä kuin huomionosoituksiakin.
Sudenpennut saivat ainakin Varainhankinta-jäljen ja Leirikokki-jäljen. Pallokalat esittelivät oppimiaan taitoja suorittamastaan Esiintyjä-jäljestä ja Luovuus-tarposta lyhyen sketsin muodossa. Merkit näistä otetaan vastaan vasta ensi keväällä kun on harjoiteltu esiintymistä vielä hiukan (niin hyvin kuin lavasuoritus menikin). Johtajistokaan ei jäänyt aivan palkinnoitta, tänä vuonna palkittiin Vilma kalenterikamppanjan hoidosta sekä Reetta siitä, miten hyvin langat pysyvät ohjelmajohtajalla käsissä.
Ilvesveikkojen kolkkapojat antoivat lupauksen. Aktiivisin ryhmä tänä vuonna Ilvesveikoissa on ollut Karhu, joka vastaanotti laatan kiulun kylkeen. Sillä on hyvä lyödä löylyä muidenkin partioinnostuksen kiukaalle.
Karhu saa myös Valokuvaus-merkin kunhan ne vauhdikkaan Escape-room pelin häviämisen tuloksena uudelleen löytyvät.
Joulutontut toivat tänä vuonna pikkulahjat kaikille pienille ja vähän suuremmillekin partiolaisille. Mukana oli selvästi ollut joku jouluvaloista pitävä tonttu, koska niitä oli kuulemma erään tarkkasilmäisen Ilvesveikon mukaan tontunkontissa ”tosi monet”.
Lopuksi söimme tunteella ja taidolla keitettyä joulupuuroa. Tarjolla oli myös mehua ja kahvia. Kiitos Kara ja keittiötontut!
Näillä sanoilla hyvää joulua ja onnea partiovuodelle 2019!
Kirjoittanut Janica