Viikkotoiminta on jo paria viikkoa sitten aloitettu ja syysretki on laitettu suunnitteille. Tässä vaiheessa syksyä onkin hyvä vilkaista taaksepäin kesään ja pääkaupunkiseudun partiolaisten suurleiriin.
Kliffa oli varmasti monen partiolaisen odotetuin kohokohta kesässä, eikä suotta. Suurleirillä kun pääsee kokemaan kaikkea muutakin kuin suunnistusta, tulen tekoa ja vuolemista. Leirillä eri ikäkausilla oli vähän eri ohjelmaa. Osa pääsi tutustumaan kiipeilyseinään ja mutapainimaan. Toiset taas pääsivät vesiliukumäkeen ja escape roomiin. Jokaiselle on löytynyt varmasti jotain mieleenpainuvaa ja kokemuksellista.
Leirillä järjestetyissä iltaohjelmissa pääsimme seuraamaan, jo ennen leiriä alkanutta Aavan ja Aarnin tarinaa ja saattoipa heihin törmätä myös omassa savussa pyörimässä ja tervehtimässsä leiriläisiä. Myös kylämme hahmo City-kani nähtiin kylän yhteisessä illassa ystävänsä Siilin kanssa.
Töölöntähystäjät viettivät viikon Ilvesveikkojen, Brysselin tuulihaukkojen, Helsingin Erämajavien, Kalasataman fisujen, Siniritarien sekä Ruotsista saapuneiden kansainvälisten vieraiden kanssa samassa leirilippukunnassa. Leirillä moni tutustuikin uusiin ihmisiin ja loi uusia ystävyyssuhteita.
Leirillä kylvettiin auringonpaisteessa ja järvivedessä
Leiri täyttyi nopeasti riippumatoista. Jo ennen kuin telttoja oli saatu pystyyn olivat ensimmäiset riippumatot kiinnitetty puihin. Teltat silti pystytettiin, vaikka usea nukkui mieluummin taivasalla. Vilustumista ei onneksi tarvinut pelätä korkeiden yö lämpötilojen ansiosta. Yöt olivatkin otolliset myös kirkkaan taivaan suhteen. Moni pääsikin ihailemaan tähtiä ja kuuta. Päivän kolmenkymmenen asteen lämpö ja hiekkateiden pöly sai illalla myös unen maittamaan, vaikka samoaja ikäisille järjestettyyn iltaohjelmaan pääsy olisi kiinnostanutkin monia nuorempiakin.
Lämpö osasi yllättää monet leiriläiset ja juomapulloja pitikin täyttää monta kertaa päivässä. Myös vesilaaksojen ohjelmat tuntuivat vetävän puoleensa. Uimaan oli välillä vaikea päästä suuren ihmismassan takia, mutta sinnekkin löysivät leiriläiset onneksi tiensä. Vesilaaksojen ohjelmaan pääseminen oli myös odotettua.
Leiribaanan päähän oli rakennettu sankarilaakso, jossa pääsi kokeilemaan seinäkiipeilyä, vaijeriliukua ja paljon muuta kiinnostavaa. Kiipeilyseinä herätti paljon huomiota, myös laakson ulkopuolella leiribaanalla ja torilla, minne se näkyi leirin korkeimpana rakennelmana.
Vierailupäivää kohden leiriin kohosi monia hienoja leiriportteja, joita lippukunnat rakenelivat. Korkeimmissa oli useampi kerros, joissa pystyi oleskelemaan. Puiset riu’ut olivatkin kovassa käytössä ja myös meidän savussamme oli isketty maahan porttia esittämään muutama kyltti.
Tarpojat pääsivät kokeilemaan maasto twisteriä 24H:ssa
Nuorimpien leiriläisten lähdetty, alkoi leiriin jääneillä 24h. Kilpailu oli järjestetty kylien välisesti. Leiriläiset kulkivat lähialueella suunnistaen ja keräten valuuttana toiminutta fyffeä, sekä pisteitä ja tasonauhoja. Yö vietettiin areenalla leirialueella katsellen elokuvaa, saunoen, kylpien ja osa myös nukkuen. Seuraavana päivänä jatkettiin vielä vauhdilla.
24H:ssa pääsi kokeilemaan taitoja, joita ei joka päivä tarvitsekaan. Eräällä rastilla kirnuttiin voita ja toisella haravoitiin maastoa katseilla etsien sinne kuulumattomia tavaroita. Myös vesistön ylitystä ja argumentointia päästiin harjoittelemaan. Vaikka Kanilaiset eivät aivan voittaneet oli 24H hieno ja antoisa kokemus.
Leirillä kirnuttiin itse voita
Jälkeenpäin 24H: ta onkin kehuttu samoin kuin ohjelmalaaksoja. Myös leirin ruokaa on kehuttu jälkeenpäin paljon. Varsinkin erityisruokavalio keittiö oli tällä kertaa onnistuttu järjestämään erittäin hyvin.
Augusta. Kiitos viimeisestä kuvasta Suskille Helsingin erämajavista.
Partiolippukunta Töölön Tähystäjät 